Waldo vetää edelleen sikeitä kastraation jäljiltä, joten otin valtuuden kirjoitella tänne herran puolesta :D
Tänään oli siis leikkauspäivä, jonka tulo on tiedetty lähestulkoon siitä päivästä lähtien kun W meille muutti. Silti tätä piti jännittää niin, ettei uni meinannut tulla yöllä silmään vaan piti käydä keskellä yötä etsimässä lisää vilttejä kotimatkaa varten yms.
Aamu aloitettiin lenkillä Vanhassa satamassa, jossa W juoksenteli reilun puoli tuntia ja väsytti itsensä ihan mukavasti. Oli kivempi mennä klinikalle kun herra ei ollut virtaa täynnä.
Metsästä menimme suoraan klinikalle, jossa odottelimme varsin, ennen kuin pääsimme sisään. Lääkärikin huomasi, miten kiinnostunut W oli kahdesta tyttömäyriksestä ja sanoi antavansa meille joululahjan kun koira leikataan :) Jos edes vähän tuo kiinnostus tyttöihin (ja poikiin) laantuisi niin perhe kyllä kiittäisi!
Lääkäri pisti Waldoon rauhoituspiikin ja saatiin jäädä kahden toimenpidehuoneeseen odottelemaan, että potilas rauhoittuu. Itse en tiennyt että tämä piikki rauhoittaa niin paljon, että toinen nukahtaa siihen. Se kuitenkin selvisi melko pian kun herra alkoi kenaamaan kylkeeni koko painollaan. Vartin päästä W oli tarpeeksi rauhallinen ja ell lähti viemään Waldoa leikkaukseen.
Tässä vaiheessa nukutti jo kovin.
Leikkaus kesti noin tunnin ja haettiin poika kotiin kahdentoista jälkeen. Herra oli terhakkana vastassa kun tunnisti äänen ja säntäsi pois häkistään. Autoon päästyään nukahti kuitenkin ja kotona on jatkanut uniaan.
Kuun miehet huikkivat tämän vastaanottimen kautta. Siltä ainakin W:n ilmeet näyttävät. Suurimman osan ajasta poika on nukkunut, nyt katselee vähän ympärilleen :)
Haavoja on nyt 2 sillä vatsaontelo jouduttiin avaamaan. Toinen haava on onneksi niin pieni, ettei tuossa varmaan mitään hässäkkää aiheudu vaikka niitä tuplasti normitilanteeseen nähden onkin.. Vähän on verta tullut mutta hyvin vähän.
Illalla otetaan vähän särkylääkettä niin yökin menee toivon mukaan mukavasti. Nukun olkkarissa potilaan seurana niin näen vähän, mitä se touhuaa :)
Nyt kuuluu vikinää, pitää käydä moikkaamassa potilasta, moikka!
-Mamma
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti