Häjypoika kotijoukkoineen toivottaa kaikille iloista joulun aikaa ja riehakasta uutta vuotta 2014!

Kuulumisia

Moro! Niin se aika rientää ja edellisestä informaatiopläjäyksestä on taas vierähtänyt melkoinen tovi.
Pitää lähipäivinä toteuttaa kuvakollaasi meidän kesästä, nyt vaan toimitan pikakuulumiset tekstimuodossa.

Meille kuuluu hyvää :) Ollaan mamman kanssa vedetty lonkkaa jo yli viikon ja nautittu kesälomasta. Yllättävän hyvin sopeuduin siihen, etten jääkään yksin aamuisin vaan meillä nukutaan huoletta yli kymmeneen ja ulkoillaankin vasta lähempänä puolta päivää. Vielä vuosi sitten olin kummissani ja ihan puhki kun yhtäkkiä sainkin olla mamman kanssa koko päivän. Silloin en vielä osannut ottaa ihan niin lungisti kuin nykyään ja olin viikon jälkeen ihan puhki! Nykyään nukun surutta pitkin päivää kunhan emäntä pysyy näköpiirissä, suosikkipaikkani on edelleen parvekkeen nurkka, josta pääsen vahtimaan sekä alla olevaa risteystä että ilmatilaa.

Pääasiassa meidän elämä kulkee siis rauhallisissa merkeissä niin pitkälti kuin se espanjalaisen tempperamenttini puitteissa on mahdollista. Viime aikoina väki on kuitenkin viettänyt normaalia enemmän aikaa tietokoneen ääressä.. Puheissa toistuu sanat "lämmitysmuoto", "yhtiövastike", "saakohan tuon tontin aidattua" ja "tuota ei voida edes ajatella, kuraista koiraa ei saa yläkerran kylppäriin ilman että koko portaikko menee pesuun!" Mitähän nämä suunnittelee? Uhkaavasti näyttää siltä että valvontapaikkani tuolla parvekkeella ei tule olemaan pitkäikäinen! Olenkin nauttinut siitä täysin siemauksin vielä kun voin :) Potenttiaaliahan minusta löytyy vähän isommankin tontin vahtijaksi joten anti mennä vaan! Muutoinkin olen turvassa sillä kuulin jonkun toteavan, ettei koiraa voi laittaa lainalle vakuudeksi, ei varsinkaan tällaista valioyksilöä. Pankki ei taida tietää mitä menettää!

Palaillaan!

-Waldo

Ylivieskan reissu

Heippa taas!

Tässä vähän kuvia meidän reissulta isännän kotikonnuille! Mamma teloi jalkansa (sairaskertomuksen voi lukea täältä, osuuteni tapahtumiin on yllättävän pieni!) ja kyllästyi kotona makaamiseen, siispä me suunnattiin moikkaamaan Tinkaa ja hevosia :)

Tinka olikin meitä jo vastassa ja pomppasi heti kyytiin, ennen kuin mulle annettiin edes poistumislupaa! 

(Siitä tuo vähän vinoutunut virne, aina ei pysy ylähuuli suun ulkopuolella kun pitää odottaa vapaa-komentoa niin tarkkana!)

 Pönötyskuva

 Tinka sai vatsarapsutuksia!

Kelit olivat jo sen verran rapaiset että jouduin suihkuun jokaisen ulkoilun jälkeen!

 Lisää pönötyskuvia..

 Yksikään pullanmuru ei tipu lattialle ilman että me ei sitä huomattaisi!

Kotiin päästyäni yritin maastoutua eteisen mattoon, ihan hyvin onnistuin!

Kuvien perusteella miniloma näyttää hyvinkin rauhalliselta mutta totuus on toinen.. Juostiin Tinkan kanssa taas siihen malliin että meinasin nukahtaa istualleni kotimatkalla :) 

Pääsin myös tekemään lähempää tuttavuutta hevostalliin kun meidät laitettiin Tinkan kanssa sinne isäntäväen kauppareissun ajaksi. Vieläkin on takapuolikarvoissa kutterinpurua!!

Karvan trimmaus olisi tiedossa pikapuoliin, alkaa olla jo melkoisen lämmin tämä turkki!

Waldon syksy

Mihin tämä aika on taas hurahtanut?

Edellisestä postauksesta on kulunut luvattoman pitkä aika! Jotta päästäisiin taas tähän päivään kiinni, puretaan vähän vielä viime vuotta, aloitetaan syksystä.

Syksyllä minä..

Nolasin itseni Eloveenana .. 

treffasin serkkupoikia.. 

kerjäsin herkkuja mammalta..

leikin paljon ulkona.. 

ja poseerasin vielä enemmän :)

Syksyllä kävimme mamman kanssa toko-kurssin, jossa yllätin jopa yksityistunnit pitäneen ohjaajan osaamisellani :) 

Perusjutut ovat hanskassa kunhan nakki on kokoajan näköpiirissä eikä kukaan toinen koira tule liian lähelle, silloin saan nimittäin hervottoman hepslaakin ja haukun kurkku suorana. Siinä isäntäväellä onkin vielä rutosti hommaa jos (kun) aikovat sen minusta kitkeä!

Kesäturkki osa 2.

Taas koitti se päivä kun asunnon valtasi pahaenteinen surina. 

Surinan alettua keittiönpöytä näytti tältä..

ja koiruus tältä!

Viimeisellä leikkauskerralla, josta voi lukea 'täältä', läpsyttelin korvanlehteni kipeiksi ravistellessani julmetusti. Vahingosta viisastuneina nuo laittoivat minulle palan sukkahousua päähän! Kiva juttu tosiaan..

 *slurps*

Jos joku on joskus miettinyt, miltä näyttää peura ajovaloissa niin..

tältä!

 Ilme kirkastui kun luvattiin lähteä uimaan. Vähän veti silmiäkin kieroon tuo innostus..

Nyt vain jännitetään riittääkö flexissä mitta vai joutuuko isäntä uimaan :)

Vesi vilvoitti mukavasti karvanpätkistä kutisevaa turkkia.

Kotiin päästessä väsymys voitti pankkiryöstäjän :)

Tällä kertaa turkin leikkuussa meni vain vähän yli 2h edellisten 7h sessioiden sijaan, jes!
Ehdottomasti helpoin turkin leikkaus meille kaikille, kannatti uhrata keittiön pöytä alustaksi :)

Tavoitteita loppuvuodelle

Vaikka kulunut vuosi on ennättänyt yli puolen välin, miettii mamma vielä meidän yhteisiä tavoitteita tälle vuodelle.
Näitä voi sitten joskus palata katsomaan ja tarkastaa, toteutuivatko edes osa niistä :)

1.
 Ensimmäinen tavoite on ohitustilanteiden parantuminen lenkkeillessä.
Tähän saatiin apua Vaasan koirakoulun yksityistunneilta, jotka pidettiin tuossa kuukausi sitten. Ohittamiset ovat parantuneet huomattavasti ja toisten koirien moikkailu on saatu hallintaan jo pelkällä kaulapannan asennon korjaamisella. Silti tavoitteena on parantaa ohitusten sujumista entisestään.

2.
Toisena tavoitteena on vieraiden kohtaaminen ja vastaanotto.
Tässä riittää kyllä epäilemättä haastetta myös ensi vuodelle, sillä tilanne tuskin korjaantuu hetkessä. Isäntäväelle aiheutuu harmaita hiuksia räksyttämisestä, joka alkaa heti kun ovikello soi tai vieras on muutoin näköpiirissä. Kun saapumistilanne on mennyt ohi ja tilanne (koira) rauhoittunut, alkaa hyväntuulinen leikkiin kutsu erilaisten lelujen avulla. Kun saisi räyhäämisen muutettua innostukseksi epävarmuuden sijaan niin oltaisiin reilusti voiton puolella!

3.
Jos siirrytään harrastuksiin käytösmuutosten jälkeen, nousee agility kolmanneksi.
Kävimme tänään testaamassa, miten meiltä sujuu agility ja mamma oli positiivisesti yllättynyt :) Ensimmäisen kerran kokeilimme agia viime vuoden puolella ja silloin en ollut läheskään näin rohkea! Nyt meni jo puomikin paljon paremmin!
Tavoitteena olisi alkaa treenaamaan tätä vähän säännöllisemmin ja määrätietoisemmin, sillä tässä tuntuu olevan meille sopiva laji, joka kehittäisi lenkeilläkin tarvittavaa kontaktia! Paljon on vielä opittavaa mutta alkeiskurssin kautta tästä päästäisiin varmaan eteenpäin :)

4.
Tasapainoisen ruokinnan löytäminen tulee neljäntenä ja näillä näkymin viimeisenä tavoitteena. Tällä hetkellä meillä syödään RC:n Mediun Adultia ja piimää, silloin tällöin raakaruualla höystettynä.
Mammaa kiinnostaisi tuo raakapuoli enemmänkin mutta pakastimessa ei yksinkertaisesti ole tilaa kovin pitkän ajan ruokien varastointiin :/
Haaveena olisikin saada ruokinta tasapainoon, jotta sekä nappulaa että raakaa evästä tulisi sopivassa suhteessa. Hyvin ollaan pelkällä nappulallakin pärjätty mutta mammasta se tuntuu melko yksipuoliselta eväältä pidemmän päälle!

weheartit.com

Eiköhän siinä ole ihan tarpeeksi haasteita loppuvuodelle? :)
Eikä näiden tavoitteiden aikaraja vuodenvaihteeseen rajoitu, sitä voidaan pitää välietappina, jolloin tarkastetaan, onko kehitystä parempaan tapahtunut!
Tärkeimpinä pidetään ykkös- ja kakkostavoitteita, niiden toteuduttua ollaan jo tosi hyvällä mallilla. Toivottavasti tämä täysi-ikäistyminen tekee tehtävänsä ja saisin vähän enemmän malttia tähän meininkiin..
Sitä odotellessa! :)

Paljon onneeaa vaan!

Paljon onneeaa miinää, paljon onneeaa vaan! :)

weheartit.com

18.7 tuli tämän rekun mittariin kokonaiset kaksi vuotta täyttä elämää!

Tässä minä kahden vuorokauden ikäisenä :)
Mamman sydän sulaa vieläkin näille pentukuville!

Synttäripäivän vietin vaarin kanssa mahataudissa, sain jostain vatsani melkolailla sekaisin ja kakun sijaan napsin hyvällä halulla Canikuria ja pieniä nappula-annoksia. Koko ajan olin kuitenkin oma vilkas itseni, joten mistään vakavasta ei ollut kyse!

Joskohan jo ensi vuonna saisin ensimmäisen kakkuni? ;)