Toipilaspäivä nro. 2

Nyt voidaan jo eilistä pirteämmin :) 

(samaa ei tosin voi sanoa mammasta, joka valvoi suurimman osan yöstä kun kauluri ja kaikki muu tuska pisti vinkuvaihteen päälle lähes koko yöksi).

Eilinen ilta meni ihan hyvin, sain ruokaa ja kävin ulkona lähes kuten normaaleina iltoina, tosin annos oli pienempi ja jaettu kahteen osaan ja lenkki oli liian lyhyt. Menohaluja riittää ulkona totuttuun tapaan, jos ei jopa hieman enemmänkin! Sisällä en viihtynyt niin hyvin, varsinkaan kaulurin kanssa. 

Siitä onkin muodostunut varsinainen ongelma! Muutoin kaikki menisi hyvin mutta kun tuo lampunvarjostin köytetään kaulaan, menee elämä sekaisin. Sen kanssa ei voi leikkiä, nukkua, liikkua, olla uikuttamatta jne..

Nyt mamma otti sen onneksi pois ja saan nukkua pienet päikkärit. Tänään en ole saanut ollenkaan kipulääkettä enkä kyllä kovin kipeä olekaan.. Annosta säästetään illaksi ja yöksi, jotta yö sujuisi eilistä paremmin.

Kuvia ei ole nyt otettu niin tämä postaus jää melko lyhyeksi, haluttiin vain ilmoittaa että hengissä ollaan :) (Vaaria kuitenkin vaivasi!)

Edit. Lisäys edelliseen, nyt pystyn jo liikkumaan kaulurin kanssa, J:n kanssa treenattiin äsken :) Nyt simahdettiin molemmat lattialle, pystyn siis jo nukkumaankin kaulurin kanssa kun vain saan olla jonkun vieressä <3

Sairastuvalta päivää

Waldo vetää edelleen sikeitä kastraation jäljiltä, joten otin valtuuden kirjoitella tänne herran puolesta :D

Tänään oli siis leikkauspäivä, jonka tulo on tiedetty lähestulkoon siitä päivästä lähtien kun W meille muutti. Silti tätä piti jännittää niin, ettei uni meinannut tulla yöllä silmään vaan piti käydä keskellä yötä etsimässä lisää vilttejä kotimatkaa varten yms.

Aamu aloitettiin lenkillä Vanhassa satamassa, jossa W juoksenteli reilun puoli tuntia ja väsytti itsensä ihan mukavasti. Oli kivempi mennä klinikalle kun herra ei ollut virtaa täynnä. 

Metsästä menimme suoraan klinikalle, jossa odottelimme varsin, ennen kuin pääsimme sisään. Lääkärikin huomasi, miten kiinnostunut W oli kahdesta tyttömäyriksestä ja sanoi antavansa meille joululahjan kun koira leikataan :) Jos edes vähän tuo kiinnostus tyttöihin (ja poikiin) laantuisi niin perhe kyllä kiittäisi!

Lääkäri pisti Waldoon rauhoituspiikin ja saatiin jäädä kahden toimenpidehuoneeseen odottelemaan, että potilas rauhoittuu. Itse en tiennyt että tämä piikki rauhoittaa niin paljon, että toinen nukahtaa siihen. Se kuitenkin selvisi melko pian kun herra alkoi kenaamaan kylkeeni koko painollaan. Vartin päästä W oli tarpeeksi rauhallinen ja ell lähti viemään Waldoa leikkaukseen.

Tässä vaiheessa nukutti jo kovin.

Leikkaus kesti noin tunnin ja haettiin poika kotiin kahdentoista jälkeen. Herra oli terhakkana vastassa kun tunnisti äänen ja säntäsi pois häkistään. Autoon päästyään nukahti kuitenkin ja kotona on jatkanut uniaan.

Kuun miehet huikkivat tämän vastaanottimen kautta. Siltä ainakin W:n ilmeet näyttävät. Suurimman osan ajasta poika on nukkunut, nyt katselee vähän ympärilleen :)

Haavoja on nyt 2 sillä vatsaontelo jouduttiin avaamaan. Toinen haava on onneksi niin pieni, ettei tuossa varmaan mitään hässäkkää aiheudu vaikka niitä tuplasti normitilanteeseen nähden onkin.. Vähän on verta tullut mutta hyvin vähän. 

Illalla otetaan vähän särkylääkettä niin yökin menee toivon mukaan mukavasti. Nukun olkkarissa potilaan seurana niin näen vähän, mitä se touhuaa :)

Nyt kuuluu vikinää, pitää käydä moikkaamassa potilasta, moikka!

-Mamma

Joulu lähenee

Kävimme tänään mamman kanssa kuvaamassa vähän matskua joulukortteihin. 

Olin virtaa täynnä joten suuntasimme Vanhaan satamaan, jossa sain juoksennella. 

Mamma on tehnyt jotain ja telonut jalkansa eli lenkkeily yhdessä ei kuulu nyt kuvioon.. 

Minäkin kannoin korteni kekoon joulukorttikuvauksissa.

On ollut monenlaista hässäkkää viime aikoina, kävimme muutama viikko sitten Ylivieskassa ja nekin kuvat on vielä julkaisematta! Jospa keskiviikkona alkavalla sairaslomalla ehtisin ne tännekin julkaista :)

Leikkaus on siis ylihuomenna ja nyt alkaa olla jännitystä ilmassa.. Mamma soitteli tänään klinikalle, leikkaukseen on varattu tunti ja tällä kertaa ei tehdä muuta kuin itse leikkaus. Hammaskiven poistot ja lonkkakuvat saavat jäädä toiseen kertaan.. 

Infoan sitten, miten leikkaus meni!

Alia muistellen

Minulla on koira, rottweiler

Olen minä sitä kouluttanutkin.

Lenkkeilijöihin se suhtautuu tosi luontevasti.

Iloisesti häntä heiluen se tulee tervehtimään kaikkia kuntourheilun ystäviä.

Minä olen siinä ihan lähellä, narun toisessa päässä, rähmälläni.

Hyvin suhtautuvat lenkkeilijät poistuessaan paikalta tapaamisemme jälkeen.

Kuraiset tassunjäljet rintapielessä ja naama nuoltuna.

Haluavat tavata toistekin.

Moni on huutanut: te kuulette minusta vielä!?

Mukavaa sakkia.

Vaikka kyllä koiran koulutus vaatii pitkäjänteisyyttä.

Kapulan heittämisestä se tykkää valtavasti.

Kerran heitin.

Poliisit toivat koiran illalla kotiin.

Minä sanoin, että ei olisi tarvinnut. Luulivat että lasken leikkiä.

Naapuritkin pitävät meidän koirasta kovasti, ovat antaneet

sille lempinimenkin: ADHD. Outo nimi. Olisiko arabiaa?

Kerran minä vein sen lääkäriin ja sanoin että nyt tälle idiootille on tehtävä jotain.

Lääkäri kysyi, että voiko eläintenhoitaja pitää sillä välin minun koiraani.

Kaikki eläinlääkärit eivät ole tosikkoja.

Uskoihan lääkäri puhetta, ja määräsi koiralle rauhoittavia pillereitä.

Muutaman purkillisen se niitä sitten söikin, nälkäänsä.

Antoi vielä tassua kiitokseksi.

Pitihän minunkin yksi maistaa.

Viikko meni horroksessa.

Lääkitys lopetettiin tehottomana.

Ei siitä ollut huumekoiraksi.

Rottweilerit ovat kovia syömään.

Aamiaiseksi se vetäisee pari desiä nappuloita, maksalaatikkoa ja olkkarin sohvan.

Koiran hankkiminen ei ole kovin kallista.

Parilla tonnilla saa hyvät paperit omaavan rottweilerin.

Remonttiin menee kymppitonnin verran ja ruokaan viitisenkymppiä kuussa.

Meillä lisäkustannuksia aiheutti turvahäkin ostaminen,

mutta se osoittautui liian pieneksi koko perheelle.

Luin koirakirjan. Siinä sanottiin että koiraperheessä johtajuus on tärkeässä asemassa.

Helpotti.

Yksi asia on sentään meilläkin hoidettu oikein:

Rottweilerit ovat loistavia johtajia.

Lenkkikaverihan minun piti siitä itselleni kasvattaa.

Ensimmäisellä lenkillä vedettiin yhtä köyttä tosi hienosti. Eri suuntiin.

Koiran kanssa juokseminen vaatii vahvoja olkapäitä.

En oikein uskaltautunut taannoin mukaan keskusteluun lenkkipoluilla häiriköivistä koirista.

Ymmärsin heti, että joku oli nähnyt meidät.

Päätin kuitenkin tulla ulos kaapista kun tajusin, ettei ongelma ole yksin minun, se on myös niiden joita meidän koira on häiriköinyt.

Eiköhän sovita että jokainen hoitaa omat ongelmansa.

Kennelpiireissä on väläytelty ongelman ratkaisuksi niinkin julmaa asiaa kuin piikin antamista häiriökäyttäytyjille. Minusta se on kohtuuttoman kova rangaistus, sitä paitsi suurin osa lenkkeilijöistä on ihan mukavaa porukkaa.

Tähän loppuun selvityksenä niille, jotka eivät tiedä sitä, että mamman edellinen koira oli rottweiler ja siksi tämä nauratti emäntää aina vain, vaikka koiran poismenosta on kulunut jo kymmenen vuotta. Kuulemma kirjoittaja tosiaan tietää, mistä puhuu! Vihjasihan tuo mokoma että on sovellettavissa myäs vesikoiraan?! En ymmärrä..

"vain koira"

Aina silloin tällöin minulle sanotaan, "piristyisit, sehän on vain koira," tai "tuo on aika paljon rahaa vain koiraan." He eivät ymmärrä kuljettua matkaa, kulutettua aikaa, eivätkä kuluja jotka liittyy "vain koiraan."

Jotkut ylpeimmistä hetkistäni liittyvät "vain koiraan." Monia tunteja on kulunut ja ainoa kumppanini on ollut "vain koira," mutta kertaakaan en tuntenut itseäni vähäisemmäksi.

Jotk......in surullisimmista hetkistäni ovat johtuneet "vain koirasta," ja noina pimeyden päivinä, "vain koiran" lempeä kosketus antoi minulle lohtua ja syyn voittaa tuo päivä.

Jos sinäkin ajattelet, että sehän on "vain koira," ymmärrät varmasti myös sanonnat kuten "vain ystävä, " "vain auringon nousu," tai "vain lupaus."

"Vain koira" tuo elämääni sen aidoimman ystävyyden, luottamuksen ja puhtaan pidättelemättömän riemun.

"Vain koira" tuo esiin myötäelämisen ja kärsivällisyyden jotka tekevät minusta paremman ihmisen.

"Vain koiran" vuoksi nousen aikaisin aamulla, teen pitkiä kävelylenkkejä ja katson odotuksella tulevaisuuteen. Joten minulle, ja kaltaisilleni ihmisille, se ei ole "vain koira" vaan tulevaisuuden toiveiden ja unelmien ruumiillistuma, menneisyyden rakkaimmat muistot, ja puhdas riemu tässä hetkessä.

"Vain koira" tuo minusta esiin sen mikä on hyvää ja ohjaa ajatukseni pois itsestäni ja päivän huolista.

Toivon, että jonakin päivänä he voivat ymmärtää, ettei se ole "vain koira," vaan se asia, joka antaa minulle inhimmillisyyden ja erottaa minut "vain miehestä tai naisesta."

Seuraavan kerran kun kuulet sanonnan "vain koira", hymyile -- koska he "eivät vain ymmärrä"

Hieno pätkä, pistää miettimään :)

-Mamma

Lenkillä Vanhassa satamassa

Kävimme toissapäivänä mamman luokkakavereiden ja koirien kanssa lenkillä Vanhassa satamassa.

Tässä pari kuvaa reissusta:

*KUVAT KANNATTAA KLIKATA SUUREMMIKSI*

Vauhti oli hurjaa kun maastokin oli näin otollinen juoksukisoihin. Kyllä meistä vauhtia lähtikin, tosin en ihan pärjännyt juoksussa Novalle ja Jedille, joten tyydyin välillä köpöttelemään Nekku-rouvan kanssa, joka on kuvassa perä kameraan päin.

Maltoin pysähtyä kuvattavaksi vaikka kaverit menivätkin edellä. Kuvassa kaukaisimpana bordercollie Jedi ja lähempänä "rasvattu salama" Nova  australiankelpie :) 

Mamma joutui hyökkäyksen kohteeksi ottaessaan kiveä kengästä. Menin katsomaan, miksi Nova kiehnää mammaa, joka nauraa ja päästelee kummallisia ääniä.. Ihmeellisiä hysteerikkoja nämä naiset.

Tässä pingon täysillä pakoon samalla kun kuuntelen naispuhujaa.. Kielloista huolimatta hain Jediltä kepin suusta ja mamman heitettyä sen ojaan, juoksin perään hakemaan sen kuten tassuista näkee.

Paluumatkalla autossa leijui vieno kuran tuoksu kun kaksi mutakylvyssä käynyttä koiraa ängettiin pikkuautoon :)

Kuvat on ottanut Jedin emäntä Sanni, kiitos kuvista!

Viime viikon kuulumisia

Hei taas :)

Viime viikko sujui vauhdikaasti, sillä majailin keskiviikosta sunnuntaihin mamman kotona vaarin ja isun hoivissa isäntäväen soudellessa Turku-Tukholma -välillä.

Toki isäntäväki kotiutui jo lauantaina mutta vietimme vielä isänpäivää viikonloppuna ja kotiuduimme yhdessä Vaasaan vasta eilen. Siitä lähtien onkin uni maittanut! 

Kunnon metsälenkit tekivät tehtävänsä ja nukuin koko eilisen illan.

Eilen vielä piti haukkua niin hirveästi isänpäivävieraille, että siinä meni loputkin mehut! 

Kuten näkyy, metsä on minun elementtini <3

Nyt täytyykin kerätä voimia, sillä lähdemme lauantaina Ylivieskaan Jarnon kotiin, jossa odottelee Tinka-koiruus, jonka kanssa pitää jaksaa riehua kaksi päivää aamusta yöhön. 

Äsken leikimme pallon piilotusta, simahdin siinä etsinnässä niin että taidan taas ottaa pikku unoset ennen iltaruokaa :)

Konsulttihommia tiedossa..

Nyt tuli se hetki, mistä nuo ovat jo reilun vuoden höpisseet. Mamma soitteli äsken klinikalle ja varasi minulle leikkausajan!

Minut siis kastroidaan, sillä toinen kives ei laskeutunut eikä sitä uskalla vatsaankaan jättää..

Leikkaus suoritetaan Länsirannikon eläinklinikalla, jossa olen käynyt pennusta saakka rokotuksilla ja muilla lääkärikäynneillä. 

Leikkauspäivä on 7.12, saan siis viettää itsenäisyyspäivän vielä itsenäisenä miehenä! Toivottavasti kaikki menee hyvin ja toipuminen sujuu kuten kuuluukin, tulen kyllä kertomaan kuulumisia tänne sitten! 

Mamma kovasti toivoo, että rauhoittuisin vähän leikkauksen myötä. 

Itse en kyllä ymmärrä, miksi koirapuistossa ei ole soveliasta nylkyttää jokaista paikallaolijaa..? 

Kuulemma pienikin viriiliyden lasku on tervetullutta!

Viime aikona minua on alkanut kiinnostaa entistä enemmän kaikki lenkkimaastojen tuoksut, niitä pitääkin nuuskia oikein perusteellisesti. Saa nähdä, tuleeko tähän muutosta..

Meillä elellään siis jännittäviä aikoja!

Tässä toimin opinnäytetyön virallisena valvojana, minussa on siis selvää konsulttiainesta!

Synttärikortti Vaarille

Ykköshoitajani Vaari täyttää tänään vuosia, siksi väsäsimme mamman kanssa tällaisen "kortin", jonka äsken lähetimme Vaarille kännykkään.

Aikas magee eikö vaan? ;)

Innoittajana toimi tietysti Mauno Ahonen, meissä on niin paljon samaa :)

Uusien haalareiden hankintaa

Vanhat haalarit on nyt myyty uusille omistajilleen. Yhdet niistä lähtivät aina Viroon asti suomalaiselle sesselle!

Nyt onkin miettimisen paikka siinä, minkälaiset haalarit pitäisi hankkia syksyä ja talvea ajatellen.. 

Vaihtoehdot ovat oikeastaan nämä kaksi Hurtan mallia:

Vedenkestävä ja tuulenpitävä fleecehaalari. 

Tällainen löytyikin jo kaapista mutta lahkeet jäivät liian pitkiksi ja siksi se myytiin eteenpäin. Tälle olisi käyttöä talvella jos karva ajetaan alas ja vaikka se olisi pitkäkin, tarvitaan tätä lumikeleillä kun lumipallot tarttuvat turkkiin..

Tällainen olisi netissä myynnissä 25€:lla, täysin uutena!!

Vaihtoehto nro 2 on perinteinen sadehaalari heijastimilla. 

Tämä olisi oikein passeli näihin rapakeleihin mutta kovilla pakkasilla tästä ei ole apua.. Tällaisen saisi nyt 40€:llä vähän käytettynä.

Nähtäväksi jää, kumman puoleen kallistutaan!

Tervetuloa blogiini!

Heipparallaa!

ja tervetuloa uusille sivuilleni

Blogi siirtyi bloggeriin osoitteesta http://waldo.blogdns.com/, josta halukkaat voivat käydä lueskelemassa pentuajoistani!

Nyt blogin pito jatkuu siis tässä osoitteessa entistä blogia vilkkaampana. Tämä ohjelma toimii paljon edeltäjäänsä jouhevammin, joten uutta materiaalia saattaa tupsahdella jopa useamman kerran viikossa :)

Tähän loppuun vielä muutama kuva minusta, jotta pääsette tutuksi karvakuonoon blogin takana

Mamman sisko nimitti minua rusakoksi valjaissa.. Mitähän mahtoi silläkin tarkoittaa?

Piti kurkata kesken käppäilyn, pysyykö se mamma pitkospuilla!